kiinteistonvalittaja

Päivä kiinteistönvälittäjänä

21.07.2015 Nosto,Välittäjän vieraskynä

pakkasmaisemaElämää voi elää monella tavalla. Tuo lausahdus tulee usein mieleen koteja kaupatessa. Välittäjä astuu vähäksi aikaa mukaan asiakkaan elämänpiiriin, jonka musiikin valitsee Lady Fortuna. Joskus musiikki soi vähän surullisesti mollissa, joskus duurissa. Kuinka ihania ovatkaan iloiset perheuutiset: hihkuvat vauvat, söpöt ja komeat elämänkumppanit. Yhteistä kaikille asiakkaille on toive paremmasta. Mitä tuo haave sitten tarkoittaakin – isompaa yhteistä asuntoa tai ensimmäistä omaa kotia ja omaa rauhaa. Parhaan palkkion työstään saa, kun voi tehdä haaveen todeksi. Saa heilauttaa taikasauvaansa ja leikkiä hetken hyvää haltijatarta.

Elämässä on erilaisia aikakausia. On ruuhkavuosia, jolloin tarvitaan paljon tilaa, koti on täynnä naurua ja pienten jalkojen töminää. On yksinäisiä vuosia, jolloin seurana saattaa olla vain se nelijalkainen. Sekä kaikkea näiden kahden väliltä. Joskus yhteen ainoaan kiinteistönvälittäjän päivään mahtuu koko repertuaari:

Pakkasesta pulleat talitintit lehahtavat lentoon lintulaudalta. Asuntokauppias on herännyt uuteen aamuun ja kolistelee hyräillen keittiössään. Edessä on työntäyteinen sunnuntai: aamupäivällä omakotitalon myyntihinnan arviointi, sen jälkeen pari yksityisesittelyä sekä klo 15 rivitalon yleisesittely juuri ennen sinistä iltahämärää.

Välittäjä kääntää kylmästä hytisten avainta, mutta auto ei inahdakaan. Pakkanen on ilmeisesti tehnyt tepposiaan tai vanha akku ei enää innostu. Vara-auton hyrähtäessä käyntiin hän naputtelee, nyt jo vähän lämmenneillä sormillaan, ensimmäisen kohteen osoitteen navigaattoriin. Päätepiste hakeutuu lähes asumattomalle seudulle, tie kapenee, kapenee, kapenee ja loppuu keskelle metsää. ”Toivottavasti tie on aurattu.”, tuumaa asuntokauppias mielessään. Sielunsa silmin hän näkee itsensä pitkällä tienposkessa, hinausauton keltaisten vilkkuvalojen loisteessa.

Parin ohiajetun risteyksen jälkeen (se navigaattoreista) hän vihdoinkin kurvaa perille klo 10.15. Kolme nuorehkoa pariskuntaa tulee vastaan käsi ojossa korkeassa hangessa kahlaten. Osa energisestä jälkikasvusta on ennättänyt parhaalle näköalapaikalle, omenapuuhun. Nuorimmasta lapsesta välittäjä saa ikuisen ystävän – niin ainakin korvasta korvaan ulottuvan hymyn perusteella voisi päätellä. ”Talo jäi perikunnalle, se pitäisi myydä nopeasti.”, sanoo joku. Koko porukka astuu pää nuokuksissa sisälle kellarilta tuoksahtavaan, vähän kallellaan olevaan pimeään taloon, jossa on joka puolella vanhoja sanomalehtiä, koiran ruokakuppeja, kenkiä, likaisia vaatteita, vuodevaatteita, tupakantumppeja ja kerroinko jo – kaikki tämä on lattialla.

tauluKlo 13:ksi sovittu esittely osuu sopivasti matkan varrelle. Raikas ja tyylikäs huoneisto sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa, josta on esteettömät näköalat järvelle päin. Välittäjä ahmii silmillään hetkisen kaunista järvimaisemaa ja järjestelee asunnon asiapaperit keittiön pöydälle näkösälle. Sillä välin esittelyä pyytänyt pariskunta kävelee kertakäyttötossut rahisten huoneesta toiseen. Kunnes heidän iloinen keskustelunsa loppuu kuin leikaten. Keittiön kohdalla rouvan naama punoittaa pahaenteisesti ja hän puristaa rullalle käärimäänsä asuntoesitettä kaksin käsin. Herra iskee silmää välittäjälle ja hymyilee muikeasti. Tämän nähtyään rouva kääntyy äkisti kantapäillään ja suuntaa kulkunsa ulko-ovea kohden sanoen samalla painokkaasti: ”Eiköhän tämä ole nähty.” Mies ymmärtää hienovaraisen vihjeen ja seuraa perässä. Asuntokauppias jää vielä hetkeksi asuntoon kiertelemään löytääkseen vastauksen pariskunnan käytökseen. Ja löytyyhän se. Makuuhuoneen seinällä on uusi 1,5 x 2 m taulu, jonka aihe ei jää epäselväksi. Välittäjä purskahtaa nauruun.

Seuraavaksi auton nokka osoittaa kohti vielä asutumpia seutuja, ydinkeskustaa. Radiokanava soittaa kesäistä biisiä, jossa aurinko paistaa aina, pojat ovat nuoria ja valtameren aallot korkeita. Ei parkkipaikkaa missään. Vasta kolmannen korttelikierroksen jälkeen onni potkaisee ja joku ystävällinen sielu luovuttaa paikkansa. Pitkällisestä edestakaisin sahaamisesta huolimatta auto jää korkean lumikinoksen kylkeen lähes pystyyn, kuin katselisi taivaalle. ”Tätä asuntoa on ollut ilo esitellä”, välittäjä hymyilee mielessään,” ihme, ettei se ole mennyt kaupaksi.” Katsojat värjöttelevät porttikongissa nenänpäät punaisina tasan klo 14. Portaat noustaan ylös pipoja lumesta ravistellen. Eteisessä on varoitusmerkkejä: kenkiä lojuu sikin sokin. ”Odottaisitteko tässä”, kuiskaa välittäjä ja väläyttää parhaan hymynsä, astuu pari askelta henkeä pidätellen eteenpäin ja pysähtyy olohuoneen ovelle. Matalassa, häikäisevän kirkkaassa auringonvalossa esittäytyy tyhjä pullorivistö. Näkyä säestävät erikokoiset, heapingpileofshoeshuulipunatut lasit. Pölyhiukkaset tanssivat hiljaa taustalla. Makuuhuoneen ovi avautuu! Isäntä nojaa selkänsä uneliaasti ovenkarmiin, vetää ovea perässään kiinni paljonpuhuvasti. Tiukentaa vielä kylpytakin vyötään, hieraisee silmiään ja sanoo: ”Sinä! Hei! Sorry! Palasinkin jo eilen Portugalista. En muistanut ilmoittaa sinulle.”

”Onkohan tuossa rinteessä vielä tänä päivänä kyykäärmeitä?” tokaisee kovalla äänellä klo 15.15 eräs vanhemmista rouvista olohuoneessa ja osoittaa ulos. Kaikki kohottavat katseensa ylös esitteestään, katsovat ensin sormen osoittamaan suuntaan ja sitten odottavasti välittäjään. Tätä repliikkiä ennen on tapahtunut paljon. Kissa on karannut ulos avoimesta ikkunasta. Perheen 4-vuotiaalle poikalapselle on valittu välittäjätädin suosittelema uusi lempipaita, koska sitä ainoaa oikeaa ei löydy mistään. Lisäksi isännän autonavaimia on etsitty koko porukan voimin. Lopulta käy niin, ettei koko konkkaronkka ennätä poistua ajoissa talosta. Säntäilyn seurauksena on iso törmäys ulko-ovella. Lähellä on myös täystyrmäys, kun esittelyyn tulijat jäisellä pihalla liukastellessaan ottavat tukea toisistaan. Klo 15.30 välittäjä tuntee kevyen taputuksen olkapäällään. ”Minä haluan tehdä ossshtotarjouksen – NYT”, vahvasti alkoholilta tuoksahtava naishenkilö kuiskaa korvaan ja perääntyy selkä edellä keittiöön. Koukistaa kutsuvasti pari kertaa etusormeaan ja vahvistaa sanomaansa vielä tomeralla päännyökäytyksellä. Nopea tarkistus. Yleisvaikutelma: puhuu melko selkeästi, pysyy pystyssä, kävelee suht’koht suoraan. Välittäjä nielaisee tyhjää.

Esittelyn päätyttyä kiristyneen pakkasen narskuessa renkaiden alla hän pysäyttää autonsa T-risteykseen. Nostaa kyytiinsä vielä viimeisen opastekyltin, jota lapset ovat kääntäneet 180 astetta eli osoittamaan täysin päinvastaiseen suuntaan. Ehkä heidän leikkinsä nimi oli: päivä kiinteistönvälittäjänä.

Tämä kirjoitus on fiktiivinen, kaikki yhtymäkohdat todellisuuteen ovat sattumaa

Kirjoittaja

 Eija Leino

Eija Leino

Kirjoittaja on ollut mukana kiinteistönvälityksessä v. 1983 lähtien, v. 2005 avannut oman yrityksen ARK-Kiinteistöt LKV:n.

ARK-Kiinteistöt

ARK-Kiinteistöt

Yli 30 v. mukana kiinteistönvälityksessä.
Ammattitaitoni on kasvanut korkoa useassa alan yrityksessä vuodesta 1983 lähtien:
Huoneistokeskus Oy, Huoneistomarkkinointi Oy, Catella Property Oy ja Kiinteistömaailma Oy.